X-muuttuja (osa 21)

Juodaan kaljaa Mion kanssa. Pöytäämme änkeää vanha mies, joka liimautui tiukasti kiinni sen käsipuoleen. Kysyvät minulta että haittaako minua. Minä sanon että haittaa, mutta olen valmis katsomaan että mihin tämä menee. Ukko on iloinen juoppo, se nauraa räkättää omille jutuilleen ja lähentelee Mioa silmillään. Se lupaa tarjota viskin jos Mio näyttää sille sen nänni lävistykset. Minä vakuutan ukolle että on se lävistetty, kun kerran niin sanoo. Seuralaiseni huomauttaa ettei ole huora, ainakaan viskistä. Ukko toteaa ettei kerkeäisi vatkata liemiään ulos vilauttamiseen kuluvassa ajassa. Minä painan edessäni olevaa punaista nappulaa, eteeni syttyy iso punainen raksi, minä olen kuullut ihan riittävästi, haluan että tämä sankari jatkaa matkaansa. Se tinkaa, ei suostu lähtemään vaikka lupasi että pääsen siitä heti eroon kun haluan. Mio alkaa läksyttää sitä, siitä miten muille ihmisille on kohteliasta puhua, siitä miten pahalta tuollainen sikamaisuus voi joistakin ihmisistä tuntua. Ukko on ihan ymmällään. Se kysyy mikä mun ongelma on, mä vastaan etten pidä ventovieraista ihmisistä, minulla on sellainen ongelma. Se ottaa mua kädestä kiinni. Mio toteaa tyynesti että tuo nyt tuskin on oikea tapa reagoida siihen että kuulee ettei toinen pidä humalaisista urpoista. Mua alkaa naurattaa. Viimein ukko lähtee, ja me päästään jatkamaan elämäämme. Mio puhuu siitä miten toi on ihan yleistä, että keski-ikäisillä miehillä on patoutuneita homoseksuaalisia fantasioita joita ne toivoo pääsevänsä toteuttamaan sen kanssa kun se on virallisesti tyttö - sillee hyväksyttävästi ja täysin heteroseksuaalisesti. Mä kysyn että ollaanko me ihan ok vaikka mä nuolin sen pillua, se sanoo että ollaan

Aviorikoskumppani (Osa19)

Sonja painautuu mun kainaloon, kävellään yhteen puristettuina . Kaupungin mukulakivi kadut on pakkasen jäljiltä petolliset. Me pysähdytään liikennevaloihin odottamaan autoja. Sonja katsoo mua pitkään. Se kysyy hiljaisella äänellä että voinko mä suudella sitä. Mä suutelen Sonjaa.
Sen huulet on lämpimät. Mun päässä pyörii. Sen kieli työntyy varovasti mun hampaitten raosta, löytää mun kielen ja yhdessä ne alkaa kömpelön paininsa.
Mun oikea käsi seikkailee hitaasti sen selkää pitkin ja pysähtyy sen pakaroille. Vasen käteni kuljettelee Sonjan hiuksia hitaasti lomitseen, löytää paikkansa ja varovaisen laskemoidusti puristuu nyrkkiin, taivutan Sonjan pään taakse ja suutelen sitä. Sonja huokaa. Musta tuntuu omituiselta. Mulla on sellainen olo niinkuin mulla ois sisässäni jotain joka on jo pitkään pyrkinyt ulos. Kaikki tapahtuu aina niin äkkiä ja arvaamatta. Mun vatsassa tuntuu lämpimältä, mä tiedän mitä on tulossa, mä aina nolaan itseni näissä tilanteissa.
Mä irtaudun Sonjasta, katson sitä syvälle silmiin. Mun silmät kostuu. Käännän pääni pois. "Anteeksi". Sana alkaa hitaana kuiskauksena joka yltyy hätäiseksi huudoksi jonka viimeisen tavun mukana naamani jokaisesta aukosta syöksyy ulos kuuma vatsahappojen ja kossun sekainen geissiiri joka saa Sonjan takin vasemman hihan höyryämään pakkasessa.
Sonja nousee viimeiseen bussiin, ja nukkuu tällä hetkellä poikaystävänsä vieressä. Minä hoipertelin kotiin ylianalysoimaan tapahtunutta.

Muutto stressi esti (Osa18)

Näin asunto ilmoituksen. Keski-ikäinen mies etsi vuokralaista asumaan vanhan äitinsä ullakolle.

Vuokra oli pieni, vastineeksi haluttiin että auttaisin pihatöissä.

Minä haistoin elämänmakuisen draaman. Kuinka meistä tulisi loppujenlopuksi mummelin kanssa erottamattomat. Minä lykkisin sille lunta talvella, se parantaisi mun haavaisen sielun elämänkokemuksellaan ja ikänsä tuomalla perspektiivillä. Kuinka salakuljettaisin poikia aamuyöntunteina sen narisevia ullakon portaita, kuinka se joka kerta heräisi siihen ja piikittelisi minua seuraavana aamuna kun olen krapulainen.

Minä hakkaisin sille halkoja, ja me yhdessä keitettäis pontikkaa sen pihan omenapuitten omenoista tehdystä viinistä. Kuinka se kännissä itkisi mulle kuinka sillä on Kaukoa ikävä, ja mä ropeltaisin sen kuivahtaneita pilluhuulia että sillä ois parempimieli. Seuraavana aamuna me sovittais ettei asiasta koskaan enää puhutta, eikä me ikään siitä sen jälkeen puhuttu.

Kuinka se kaikesta hiekoittamisestani huolimatta liukastuis, ja murtais reisiluunsa, ja kuinka mä ajaisin sen autolla ambulanssin perässä ja veisin sille sen suosikki salmiakkia, kuinka se huutais mulle et mä olen idiootti kun ensiapuun jotain saatanan salmiakkia roudaan. Kuinka se kipsattais ja mä toisin sen samalla reissulla pois sieltä.

Kuinka mä kaivaisin sille perunamaan kytyisellä kuokalla, ja se pesis pihasaunassa mun selän. Kuinka se loppujen lopuksi antais mun itkee pää sen sylissä, se silittäis mun hiuksia sen paperinohuella ryppyisellä kädellä ja sanois et kaikki kyllä järjestyy.

Kunka mä tunnen syyllisyyttä kun jätän sen jouluksi yksin ja lähden perheeni luo. Kuinka mä löydän sen alleen paskoneen kangistuneen ruumiin kun tuun takas lomilta. Kuinka se perunkirjoituksessa jättää kaiken sille vitun keski-ikäiselle miehelle. Kuinka mä sillä hetkellä vihaan sitä miestä, kun ei se tullut sitä mummelia edes jouluksi tapaamaan. Kunka mä vihaan sitä mummelia kun ei se jättänyt mulle mitään vaikka sanoikin et mä olin aina sille niinkuin oma poika.

Jätin vastaamatta ilmoitukseen.

Eternal Sunshine of the Spotless Lattiakaivo (Osa17)

Aamulla vesi nousi jo kylpyhuoneen kynnykselle. En enää keksi miten voisin vähentää vedenkäyttöäni. Olen jo jättänyt lämpimät suihkut kokonaan pois, suljen hanan aina saippuoinnin ajaksi. Olen nostanut jo kaiken ei vedenkestävän ylös kylpyhuoneen lattialta. En minä voi jatkaa näin..

Laskeudun polvilleni kylpyhuoneen lattialle, ja alan varovaisen metodillisesti nyppiä Tommin enkelin siiven vaaleaa hius möykkyä irti lattiakaivon saastaisesta ritilästä. Pitelen pahalta haisevaa takku palleroa kupitetulla kämmenelläni. Katson sitä. Lasken sen varovaisesti wc-astiaan, kuin kalastaja laskee irti taimenen. Painan huuhtelu painiketta. Wc-istuimen jylisevä koski huuhtoo pois Tommi-taimenen. Ja nyt täällä ei ole enää mitään mikä todistaisi että koskaan edes tapasimme.

Luumortteli (Osa 16)

Mikael suutelee mua. Se tuntuu siltä niinkuin se yrittäis hiertää meidän kasvojenluustoista tomua. Mua ei hirveästi kiihota. Sen mielestä kaikista suurin ongelma on se etten mä saa erektiota. Se sanoo sen mulle ääneen toistuvasti. Mulle tulee siitä tosi kiihottunut ja eroottinen olo. Se kertoo sen existä ja siitä että mitä kaikkee se ei ole niitten kanssa tehnyt. Se naurahtaa hermostuneesti et miten se on tunnelman tappaja, mä en sano ettei se olis.

Mikael käy vessassa. Mä laitan mun vaatteet takaisin päälle sillä aikaa. Se sanoo et on kauheeta kun se on niin huono sängyssä. Mä kysyn että kusellako se sen yhtäkkiä tajus. Mikael ei sano mitään.

Mä mietin et se on luultavasti teininä harrastanut jotain oikeeta kuten pesäpallo, sillon kun mä olin opettelemassa et miten niskaa pitää koskee, tai et miten korvaan pitää hengittää, miten lantiota kuuluu liikuttaa. En edelleenkään osaa lyödä muuta kuin näpyjä

Mä katson sitä silmiin ja sanon ettei tää toimi. Se sanoo et mun pitäis antaa mahdollisuus, se ei tajua et se meni jo. Jos mä olisin antanut toisen mahdollisuuden, niin se loppujenlopuksi ois syyttänyt mua siitä että annoin ymmärtää. Me vedetään Mikaelin kanssa päät täyteen ja jutellaan. Se kertoo sen exästä, mä kerron omastani. Se ei yritä koskee muhun enää. Se on helpotus mulle.

Pölyinen klitoris ja kultainen suihku (Osa15)

"Mitä sä oot puuhaillu?" Katson Jussin kuvaa. Painan lähetä. Mietin itseäni bussissa kolmelta yöllä itku kurkussa. Mietin itseäni istumassa suihkun lattialla, tulikuuman veden hakatessa takaraivoani. Mietin Tommin ilmettä jos se joskus ois saanu tietää.
Se on hetken hiljaa. "Ihan perus huttua, koulua. Mitäs itelles?" Mä pistän puhelimen pois, ei se oikeesti haluu kuulla mitä mulle kuuluu.

Sonja muotoilee muovailuvahasta elintä. Alakerran portaikkoon pyrkivät ohikulkijat katsovat pitkään. Minä muovailen vulvaa. En enää muista miltä ne näyttää. Me nauretaan, mä hukkasin klitoriksen. Se kieri jonnekkin tuolini alle, ehkä joku vielä joskus löytää sen.

Katson Mikaelin kuvaa. Pistän puhelimen pois. Venlan kanssa noustaan et lähdetään. Tommi kävelee ikkunan luo. Mun sydän hyppää ilosta kurkkuun. Neljäsosa sekunniksi, kunnes se jysähtää vatsaani, sieltä vasemmanlahkeeni kautta, karvaisen kokolattiamaton läpi. Ottaa kimmokkeen alakerrassa seisoskelevan pälvikaljusta ja laskeutuu siististi hiljalleen sulavan pisuuaarikiven viereen. Venla kysyy et mennäänkö takaovesta. Mä sanon että mä tulin tänne etuovesta.

Kotona laitan Mikaelille viestin. Se kysyy et enkö mä ollut varattu. Mä sanon että siitä nyt on aikaa.

Onnistunut uimareissu (Osa14)

"Mennään uimaaaan!!" mä marmatan. Tommi sanoo ettei jaksa lähteä kun uimapaikat on niin kaukana ja kun joka paikassa on levää. Minä näytän kartasta paikan johon haluan mennä. Sekin on liian kaukana. Minä mangun ja vikisen kunnes saan Tommin lähtemään. Mennään pyörillä, on ylämäki.

Järvi on pieni, oikeastaan lampi. Täällä on hyppäämislaituri ja pukukopit. Tommi sanoo että täällä on saunatkin, minä sanon ettei ole. Tommi osoittaa uimavalvojan kopin katolla olevaa pientä muovista ilmanvaihdon poistoputkea. Minä yritän olla ymmärtäväinen.

Hyppään veteen vaatteet päällä. Tommi kysyy miksi. Sanon ettei minulla ole uimahousuja. Oikeasti haluan ravisuttaa Tommin maailman kuvaa. Täällä vesi syvenee nopeasti, eikä levää ole liikaa. Uin käsipohjaa rannan lämpimässä vedessä. Tommilla on tapana saada mut nauramaan niin kovaa, että unohdan miten uidaan, enkä mä ole ajatellut kuolla vielä. Minä löydän kaislikosta vettyneen terveyssiteen. Huudan Tommia katsomaan. Sitä oksettaa.

Mä poljen kotiin märkänä, on viileää. Alamäki. Musta tuntuu niinkuin lentäisin. Painan pääni kyyryyn ja pärisytän kieltäni. Tommi puistelee hiljaa päättään, mua ei haittaa.

Yöllä me maataan sylikkäin ja jutellaan ensimmäistä  kertaa syvällisiä Tommin aloitteesta. Mä en koskaan ole ollut niin ylpeä kenestäkään.